Maria Nuutintytär Ruoti vs. Markku Laurinpoika Puhakka 1687

Date: 21 Mar 1687 to 22 Mar 1687
Location: Vehkalahti
Surnames/tags: Puhakka Ruotila

Contents 1 Arkistoviite (archival reference) 2 Transkriptio (transcription) 3 Suomennos (Finnish translation) 4 Huomautuksia (notes)

Arkistoviite (archival reference)

Ruotilan Esko Laurinpojan leski Maria Nuutintytär vs. Markku Laurinpoika Puhakka, Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjät 21–22/3 1687. KA Kymenkartano ja Lappee 1687–89 KO a 3 (ii 6): 23–26 (43–49/1687).

Transkriptio (transcription)

Förekom hustro Maria Knutzdotter och opwijste i Rätten een Häredzdoom dat. Weckelax Nystadh den 14. Januarij [1]676, där utj Eskell Larson, som war hennes Man, då han twistat medh sine medharfwa, dömes att behålla Rådila bördzrättz hemmanet, beklagandes Enckian att hon medh sine små barn, ähre sedermehra där ifrån drefne, och att een främmande Markus Puhaka benembdh nu på hemmanet sitter, ty anhåller hon att komma till possession igen aff samme hemman.

Markus Larson Puhaka inlaade een skriffteligh förklarningh så lydande

Tit:

Såsom iagh aff Nembdeman Thomas Hyckyrä ähr citerat att swara den förra åboens Eskell Larsons Enckia i Rådila, för hemmanet hon eij mächtadt swara före, uthan nödgas för sin fattigdoom dett opsäija, och nu tenterar migh där ifrån drifwa, hwarföre länder dett till een ödmiuk Demonstration

1:o 1678 in Aprilis framkom ofwannembdhe Enkia för då warande Kongl. Commissions Commissarier, medh beklagandhe sigh intet äga något lefwandes Creatur eller annan rörligh ägendoom, hwar medh hon kunde blifwa bijbehållen wedh hemmanet, uthan nödgas genom sådan händelse hemmanet ifrån sigh gifwa, anpræsenterade sigh fördenskull Bårgaren Henrich Kahari, willia widh första påbudh swara och uthsättia een wahrachtigh Munderingh för omrörde hemman, hwilket skedde, men beklageligit, att han rymbde på Marchen medh heela Munderingen Kongl. Maij:t och Cronan till större nachdell.

2:o Såsom denne Kahari borttrymbde och lemnade hemmanet i ödesmåhl, blef iagh så wähl aff Crono-betiente, Såsom och aff då för tijdhen warande officerare tillbuden, samme hemman att emothtaga, hwilket iagh och giorde och straxt innan några Månaders förlopp, uthsatte een warachtigh Mundteringh till Lijflandh, som Sahl. General Major Rebinders uthredingz Rulla medh mehra lährer uthwijsa.

3:o Och där denne Enckia hafft i sinnet något att klandra på offta omrörde hemmanet, haar hon nogsampt hafft tijdhrum så wähl utj sidst håldne Kongl. Commission, äfwen General Munstringh kunnat sökt, men aldrigh ett ordh hwarken aff henne eller hennes Slächt blifwit omrördt, uthan sedan iagh på bästa sättet beflijtat migh om hemmanetz opkompst och uthstådt dett wärsta, kommer hennes Broor Henrich Knutson och instichtar henne sådan obilligheet att tillbiuda. Beder fördenskull den Högtähradhe Häredz Rätten att omrörde skiähl kundhe tagas utj gunstigt acht, effter iagh migh inttet twungit till samme hemman uthan mehra sökt giöra Kongl. Maij:t och Cronan een skyldigh tienst i ty måhl, som Cronones Befalningzman och mine Compagnietz officerare nogsampt kan betyga, afbijdar här å een gunstigh resolution etc.

Där näst framtedde Puhaka nu mehra Kongl. Rådetz Hög Wälborne H. Axell Ståhlarms öpne breff uthgifwit den tijdh som Högbem:te Herre höltte Commission här i orthen dat: Weckelax den 12 Aprilis [1]678, förmählandhe, att såsom wedh undersökiandet ähr befunnet att Ryttare wärden Eskell Larsons Enckia ifrån Rådila, för sitt hemman wijdare recreutera utj den afgångnes ställe i Schone, för sin fattigdom eij förmådd, effter hon inttet något lefwandes Creatur eller annan rörligh ägendoom att Commendera hafft, warandes således Eskell Larson för sin oförmögenheet aff Rullan uthstrucken, och samme hemman Henrich Matson Kahari oplåtit under een stadighwarande Rustienst att förswara, ehrhållandes Puhaka den Kongl. Commissions resolution den 5 Maij [1]682, förmälande, dett Bertill Markuson som ähr Puhakas Son andragit huru såsom han [1]679 tillträdt Clemet Erichsons då ödhe warande Ryttare hemman, uthsättiandes då äfwen sin Rustningh medh dhe andre till Lijflandh, hafwandes och sigh beswärat öfwer den mycket ringa lägenheet, att han fördenskull medh Rustningzhållet uthan hielp omöijeligen kan uthärda, som Commission och aff hemmanetz förre ödesmåhl som i wederbörandhe Prästerskapz, Nembdens och flere Ståndz Personers närwaru intygat och befunnet ähr, förmähler wara att slutha, hwarföre ähr honom bewilliat 3/16 Skatt och M:ll uthan hemman, aff Anders Sigfredsons hemman i bem:te by såsom een tilldehlningh, och bägge till 9/16 Skatt blifwit förmedlade som sielfwa resolutionerne alt sådant förmå och innehålla. Allt detta förehöltz Enckian, då hon allenast förebahr att hemmanet aldrigh öde warit ehuruwähl dett således i Commissions resolution införes. Och såsom bem:te resolution iblandh fleere Ståndz Persohners intygan grundar sigh på Nembdens bekännelse, altså blefwo the här om tillsporde, då berättade Cronones Befalningzman jempte Nembden att Enckian [1]678 uthan twångh haar begifwit sigh ifrån hemmanet, emedan hon för sin stoora fattigdoom inttet kundhe dett wijdare wedh macht hålla och därföre Rusta, betygades och dett bem:te hemman warit då aldeles förfallet och Åkren mehrendels i linde, och ändoch Kahari dett då straxt [1]678 om wåhren emoth och antagit, så haar han icke eller förmådd hemmanet bebruka effter han sielf straxt uthreest och dett haar således i än wärre wanbruuk och ödesmåhl fallet, och så befunnetz då Puhaka hemmanet [1]679 antogh. Puhaka berättadhe och att där han icke antagit hemmanet att rusta före, så hadhe een annan dett giordt, såsom dett och Cronones Befalningzman skall wara anbudet, föregifwandes jemwähl att han stoort arbete och bekåstnadh på samme hemman nedlagdt så i bebyggian- dijkan- och nya gärdzlegårdars opsättiandhe, dett Enckian skall sökia betiena sigh aff, men där hon komme till hemmanet, så skulle dett otwifwelachtigt innom kårt igen falla i ödesmåhl, detta Puhakas föregifwandhe refererade Befalningzman och wara i dy sant, dett då warande Landzhöfdingen och nu mehra Kongl. Rådet sampt Præsident HögWälborne H. Fabian Wrede tillbudit honom att rusta för samme hemman, betygandes dett alle medh Puhacka att han som och af godh förmögenheet ähr, hemmanet wähl bebrukat hafwer, och att Enckian på inttet sätt skulle nu heller dett mächta wedh macht hålla och Kongl. Maij:tz tienst därföre præstera, effter som och hennes barn små och omyndige ähre, denne saak slötz medh Nembdens Eenhällelige sluth till fölliande

Sentens

Ehuruwähl Maria Knutzdotter söker att komma medh sine barn till Rådila hemmans besittiande igen, effter som bem:te hemman ähr aff HäredzRätten den 14 Januarij [1]676, hennes Man Eskell Larson, såsom ett bördehemman tilldömbdh; dåch kommer nu här emoth att Considereras, 1:o ähr wedh den Kongl. Commission som höltz åhr 1678 befunnet, Eskell Larsons Enckia, denne Maria Knutzdotter, icke förmådd wijdare recreutera för sitt hemman, effter hon inttet något lefwandes Creatur eller annan rörligh ägendoom hafft att Commendera, dy ähr 2:o Eskell Larson för sin oförmögenheet aff Rullan uthstruken, och bem:te hemman Henrich Matson Kahari oplåtit, under een stadighwarande Rustienst att förswara, då Enckian, som sågh sigh på inttet sätt kunna hemmanet bebruka och föreståå, 3:o frijwilligt sigh där ifrån begifwit. 4:o haar hemmanet wedh hennes affträde warit aldeles förfallet, och Åkren mehrendehls i linde, jemwähl samme åhr nembl. [1]678 som Kahari om wåhren dett antogh, i wärre ödesmåhl fallet, effter som han straxt uthreeste och på Marchen förrymbde. Hwilket ödeshemman Markus Larson Puhaka [1]679 tillträdt och sedermehra därföre rustadt. 5:o ähr och således om hemmanetz ödesmåhl wedh [1]682 åhrs håldne Kongl. Commission befunnet, effter Prästerskapetz, Nembdens och flere Ståndz Personers intygan, hwaraff 6:o Kongl. Maij:tz ingäldh så wida ähr wordet förminskat, att för bem:te hemman ingen tienst giordes, då till Prytzen recreuterades, ty Enckian förmådde det inttet giöra, och Kahari som antogh sigh för hemmanet att rusta, rymbde på Marchen. 7:mo haar Commission, till att förekomma wijdare ödesmåhl bem:te Markus Larson Puhackas hemman, som effter gamble Skattetahlet bestådd aff 1/4 Skatt 1 M:ll och 20 D:r 11 [öre] 5 7/20 p:r S:r M:tz ordinarie räntta, förändrat och förmedlat till 3/8 Skatt 3/8 gM:ll och 15 D:r 30 [öre] 4 13/20 p:r ordinarie Ränta, jemwähl där under lagdt aff Arfwedh [sic! p. o. Anders] Sigfredsons oförmögne hemman i samme byy [3/16] Skatt och M:ll uthan hemman, 8:o finnes Enckian och nu för tijden så fattigh och oförmögen, dett hon ingalunda kunne hemmanet föreståå, där hon än där till någon rätt ägde. Och 9:no ähr Hans Kongl. Maij:tz allernådigste willie utj dess uthgångne Förordningh och Reglement, för dhe betiente under Militien de A:o 1684 den 5 Januarij p: 9, att faller någon Rusthållare i så stoor fattigdoom, att han icke förmåhr Rusthållet åstadhkomma, skall den samma afsäijas ifrån hemmanet. 10:o har Puhacka temligh förbättrat hemmanet och dett i gått bruuk skaffat, warandes jemwähl aff den förmögenheet att han een fullkombligh Munderingh hålla och framgeent præstera kan, hwilken och fördenskull medh sine barn och effterkommande pro. 11:o haar att förtrösta sigh om een roligh besittningh så mycket mehra, som och att Högstbem:te Hans Kongl. Maij:t i ofwanrörde punct aff Reglementet nådigst förmähler, dett ingen skall haa macht att drifwa een sådan eller att giöra i det ringaste något förnähr, widh straff och Kongl. Maij:tz onådhe.

Altfördenskull aff sådane skähl och omständigheeter, finner denne Rätten hustro Maria Knutzdotter å sine barns wegna prætention på Rådila hemmans bördzrätt, så igenom ödesmåhlet som den där på gifne förmedlingen wara aldeles förfallen, Och Markus Larson Puhaka blir wedh hemmanet handhafdh, lijkmätigt mehrhögstbem:te Hans Kongl. Maij:tz förordningh och den Kongl. Commissions resolution.

Emoth denne doom haar hustro Maria i Rättan tijdh appellerat under den Högtährade Lagmans Rätten.

Suomennos (Finnish translation)

Tuli esiin vaimo Maria Nuutintytär ja näytti oikeudessa erään kihlakunnantuomion, päivätty Vehkalahden Uudessakaupungissa 14. tammikuuta 1676, jossa Esko Laurinpoika, joka oli hänen miehensä, riideltyään kanssaperillistensä kanssa tuomitaan pitämään Ruotilan sukuoikeustalo, valittaen leski, että hänet on pienine lapsineen sittemmin ajettu siitä pois ja että eräs vieras, Markku Puhakka nimeltään, nyt istuu talossa; sen tähden anoo hän pääsyä jälleen samaisen talon hallintaan.

Markku Laurinpoika Puhakka pani sisään näin kuuluvan kirjallisen selityksen:

Titulus [osoitus kihlakunnantuomarille ja -oikeudelle]:

Koska minut on lautamies Tuomas Hykkyrä haastanut vastaamaan edellisen asukkaan Esko Laurinpojan leskelle Ruotilassa talosta, josta tämä ei ole kyennyt edesvastaamaan, vaan on ollut pakotettu köyhyytensä vuoksi irtisanomaan sen ja nyt koettaa ajaa minut siitä pois, minkä vuoksi nöyräksi demonstraatioksi mainittakoon:

1:ksi. Huhtikuussa 1678 tuli yllämainittu leski silloisen kuninkaallisen komission komissaarien eteen valittaen, ettei omista mitään eläviä elukoita eikä muuta irtainta omaisuutta, jolla hän voisi tulla pysytetyksi talossa, vaan on pakotettu sellaisen sattuman kautta antamaan talon pois, esitti sen vuoksi porvari Heikki Kaharin haluavan ensi käskystä vastata ja ulospanna pysyväisen ratsuvarustuksen kyseisen talon puolesta, mikä tapahtuikin, mutta valitettavasti hän karkasi marssilla kaikkine varusteineen, kuninkaalliselle majestetille ja kruunulle suuremmaksi vahingoksi.

2:ksi. Koska tämä Kahari poiskarkasi ja jätti talon autioksi, tarjosivat niin kruununpalvelijat kuin myös silloiset upseerit minulle samaista taloa vastaan otettavaksi, minkä teinkin ja heti joidenkin kuukausien kuluttua ulospanin pysyväisen ratsuvarustuksen Liivinmaalle, minkä autuaan kenraalimajuri Rehbinderin selvitysrulla muun muassa taitaa osoittaa.

3:ksi. Ja jos tällä leskellä on ollut aikomuksena jotenkin moittia useinmainittua taloa, on hänellä ollut kylliksi aikaa niin viimeksi pidetyssä kuninkaallisessa komissiossa kuin myös olisi voinut pääkatselmuksessa hakea taloa, muttei koskaan sanallakaan häneltä tai hänen suvultaan ollut asiaa kosketeltu, vaan sitten kun minä parhaalla tavalla olen ahkeroinut talon menestykseksi ja kärsinyt pahimman, tulee hänen veljensä Heikki Nuutinpoika ja houkuttelee hänet tarjoamaan moista kohtuuttomuutta. Pyydän sen tähden korkeastikunnioitetulta kihlakunnanoikeudelta, että kyseiset syyt voitaisiin ottaa suosiollisesti huomioon, koska minä en ole mitenkään tunkeutunut samaiseen taloon, vaan koettanut tehdä kuninkaalliselle majesteetille ja kruunulle asianmukaista palvelusta siinä tarkoituksessa, minkä kruununvouti ja komppaniani upseerit kylliksi voivat todistaa, odotan tähän suosiollista päätöstä jne.

Seuraavaksi näytti Puhakka nykyisen kuninkaallisen neuvoksen, korkeanvapaasukuisen herra Axel Ståhlarmin avoimen kirjeen, ulosannettu siihen aikaan kun korkeastimainittu herra piti komissiota tällä seudulla, päivätty Vehkalahdella 12. huhtikuuta 1678, ilmoittaen, että koska tutkimuksessa on havaittu, ettei ratsutilan isännän Esko Laurinpojan leski Ruotilasta ollut köyhyytensä vuoksi kyennyt talonsa puolesta enää rekrytoimaan (uutta ratsumiestä) Skoonessa menehtyneen tilalle, koskei hänellä ole ollut yhtään elävää elukkaa eikä muutakaan irtainta omaisuutta komennossaan, ollen niin muodoin Esko Laurinpoika kykenemättömyytensä vuoksi pyyhitty pois rullasta, ja samainen talo annettu Heikki Matinpoika Kaharille puolustettavaksi vakinaisella ratsupalveluksella, saaden Puhakka kuninkaallisen komission päätöksen 5. toukokuuta 1682, ilmoittava, että Pärtty Markunpoika, joka on Puhakan poika, on esittänyt, kuinka hän oli 1679 päässyt Klemetti Eerikinpojan silloin autiona olevan ratsutilan hallintaan, ulospannen silloin ratsuvarustuksensa muiden kanssa Liivinmaalle, ollen myös valittanut siitä hyvin vähäisestä tilasta, ettei hän sen vuoksi mitenkään voi kestää rustinkihollia ilman apua, minkä komissiokin ilmoittaa olevan pääteltävissä talon aiemmasta autiudesta, mikä asianomaisen papiston, lautakunnan ja useiden säätyhenkilöiden läsnäollessa on vakuutettu ja havaittu, minkä vuoksi on hänelle myönnetty 3/16 veroa ja manttaalia ilman tilalukua Antti Sipinpojan talosta mainitussa kylässä veropalkkana, ja molempien (yhteenlaskettu) vero vähennettiin 9/16 veroksi, kuten itse päätökset kaiken sen säätävät ja sisältävät. Kaikesta tästä muistutettiin leskeä, jolloin hän ainoastaan uskotteli, ettei talo koskaan ole ollut autio, vaikkakin se sellaisena on komission päätökseen viety. Ja koska mainittu päätös useiden säätyhenkilöiden todistuksissa perustuu lautakunnan tunnustukseen, sen vuoksi kyseltiin heiltä tästä, jolloin kruununvouti ynnä lautakunta kertoivat, että leski on 1678 pakottamatta lähtenyt talosta, koskei hän suuren köyhyytensä vuoksi kyennyt sitä mitenkään enempää pitämään kunnossa ja sen edestä varustamaan, vakuuttaen niin ikään, että mainittu talo oli silloin ollut tyystin rappiolla ja pelto enimmäkseen nurmella, ja vaikkakin Kahari oli sen silloin heti keväällä 1678 ottanut vastaan, niin ei hänkään ole kyennyt taloa viljelemään, koska hän itse oli heti lähtenyt matkalle, ja se on niin muodoin vaipunut vieläkin pahempaan rappioon ja autiuteen, ja sellaisena se oli tavattu, kun Puhakka otti talon vastaan 1679. Puhakka kertoi myös, että jos hän ei olisi ottanut taloa sen edestä varustaakseen, niin olisi sen joku toinen tehnyt, sitä kun kuuluu tarjotun kruununvoudillekin, ilmoittaen myöskin panneensa suuren työn ja kustannuksen samaiseen taloon niin rakentamisessa, ojituksessa ja uusien aitojen pystytyksessä, minkä leski kuuluu yrittävän käyttää hyväkseen, mutta jos hän tulisi taloon, niin se epäilyksettä ennen pitkää vaipuisi jälleen autiuteen. Tämän Puhakan ilmoituksen kertoi vouti olevan siinä totta, että silloinen maaherra ja nykyinen kuninkaallinen neuvos ja presidentti, korkeanvapaasukuinen herra Fabian Wrede oli tarjonnut hänelle samaisen talon puolesta varustamista, vakuuttaen kaikki Puhakan kanssa, että hän, joka on hyvissä varoissa, on viljellyt taloa hyvin ja ettei leski millään tavoin kykenisi nytkään pitämään sitä kunnossa ja kuninkaallisen majesteetin palvelusta sen edestä suorittamaan, koska hänen lapsensakin ovat pieniä ja alaikäisiä. Tämä juttu päätettiin lautakunnan yksimielisellä päätöksellä seuraavaan

Tuomioon:

Vaikkakin Maria Nuutintytär hakee lapsineen pääsyä jälleen Ruotilan talon hallintaan, koska mainitun talon on kihlakunnanoikeus 14. tammikuuta 1676 sukuoikeustalona tuominnut hänen miehelleen Esko Laurinpojalle; kumminkin koska tätä vastaan tulee nyt huomioon otettavaksi, että 1:ksi on vuonna 1678 pidetyssä kuninkaallisessa komissiossa havaittu, ettei Esko Laurinpojan leski, tämä Maria Nuutintytär ole kyennyt enempää rekrytoimaan talonsa puolesta, koska hänellä ei ole ollut mitään eläviä elukoita tai muuta irtainta omaisuutta komennossaan, niin sen tähden on 2:ksi Esko Laurinpoika kyvyttömyytensä vuoksi pyyhitty pois rullasta, ja mainittu talo luovutettu Heikki Matinpoika Kaharille puolustettavaksi vakinaisella ratsuvarustuksella, kun leski, joka näki ettei kyennyt millään tavoin taloa viljelemään ja hoitamaan, 3:ksi vapaaehtoisesti oli siitä lähtenyt. 4:ksi on talo hänen lesken lähtiessä ollut tyystin rappiolla, ja pelto enimmäkseen nurmella, myöskin samana vuonna, nimittäin 1678, kun Kahari keväällä sen otti vastaan, vaipunut pahempaan autiuteen, koska hän heti lähti matkalle ja marssilla karkasi. Minkä autiotilan Markku Laurinpoika Puhakka on 1679 saanut hallintaansa ja sittemmin sen edestä varustanut. 5:ksi on myös siten talon autiudesta vuonna 1682 pidetyssä kuninkaallisessa komissiossa havaittu, papiston, lautakunnan ja useiden säätyhenkilöiden todistuksen mukaan, mistä 6:ksi kuninkaallisen majesteetin tulot ovat siinä määrin vähentyneet, että mainitun talon edestä ei tehty mitään palvelusta, kun Preussiin rekrytoitiin, koskei leski kyennyt sitä yhtään tekemään, ja Kahari, joka otti varustaakseen talon puolesta, karkasi marssilla. 7:ksi on komissio, ehkäistäkseen enemmän autioitumisen, mainitun Markku Laurinpoika Puhakan talon, joka vanhan veroluvun mukaan on ollut 1/4 veroa, 1 manttaali ja 20 taalaria 11 äyriä 5 7/20 penninkiä hopearahaa vakinaista veroa, muuttanut ja vähentänyt 3/8 veroksi, 3/8 apuveromanttaaliksi ja 15 taalariksi 30 äyriksi 4 13/20 penningiksi vakinaista veroa, myöskin sen alle pannut Antti Sipinpojan kyvyttömästä talosta samassa kylässä 3/16 veroa ja manttaalia ilman tilalukua. 8:ksi havaitaan lesken nykyisinkin olevan niin köyhä ja kykenemätön, ettei hän millään muotoa voisi taloa hoitaa, jos hän siihen vielä jonkin oikeuden omistaisi. Ja 9:ksi on Hänen kuninkaallisen majesteettinsa kaikkeinarmollisin tahto julkaistussa asetuksessaan ja ohjesäännössään sotaväen alaisille palvelijoille 5:nneltä tammikuuta 1684 kohdassa 9, että jos joku rusthollari vaipuu niin suureen köyhyyteen, ettei hän kykene rusthollia ylläpitämään, pitää samainen irtisanoa talosta. 10:ksi on Puhakka melkoisesti kohentanut taloa ja saattanut sen hyvään viljelyyn, ollen myöskin niissä varoissa, että kykenee pitämään täydellistä varustuksta ja vastedeskin suorittamaan, jolle myös sen tähden lapsineen ja jälkeläisineen 11:ksi on turvattu häiritsemätön hallinta, sitäkin enemmän kun korkeimminmainitun Hänen kuninkaallisen majesteettinsa yllämainitussa ohjesäännön kohdassa armollisimmin mainitsee, ettei kellään pidä olla valtaa karkottaa sellaista tai tehdä hänelle vähimmässäkään määrin mitään vahinkoa, rangaistuksen ja kuninkaallisen majesteetin epäsuosion uhalla.

Kaiken sen tähden moisin perustein ja asianhaaroin katsoo tämä oikeus vaimo Maria Nuutintyttären lastensa puolesta Ruotilan taloon vaatiman sukuoikeuden, niin autioitumisen kuin talolle annetun veronalennuksen kautta olevan tyystin rauennut, ja Markku Laurinpoika Puhakka tulee taloon turvatuksi, enemmänkorkeastimainitun Hänen kunikaallisen majesteettinsa asetuksen ja kuninkaallisen komission päätöksen mukaisesti.

Tätä tuomiota vastaan on vaimo Maria oikea-aikaisesti vedonnut korkeastikunnioitettuun laamanninoikeuteen.

Huomautuksia (notes)

• Alkuperäislähteestä kirjannut ja suomentanut (transcription from the original and translation into Finnish by) Seppo Sippu.

• Jutun kantajan Maria Nuutintyttären miesvainaa Esko Laurinpoika oli Ruotilan Ruodin ratsutilan entisen isännän Klemetti Eerikinpoika Ruodin veljenpoika, joka oli riidellyt talosta serkkunsa Kristian Yrjönpojan, Klemetin toisen veljen pojan kanssa. Kihlakunnanoikeuden 14/1 1676 antaman tuomion tarkempi sisältö ei ole tiedossa, koska Kymenkartanon tuomiokunnan tuomiokirjat vv:lta 1676–77 eivät ole säilyneet.

• Vastaaja Markku Laurinpoika Puhakka oli Schulmannien entinen rälssitalonpoika Virolahden hallintopitäjään ja Vehkalahden kirkkopitäjään kuuluneesta Onkamaan kylästä.

• Kantajan veto oli esillä Kymenkartanon läänin 24–25/5 1687 pidetyissä laamanninkäräjissä.

• Maakirjoissa Klemetti Eerikinpojan tai Kristian Yrjönpojan nimissä kulkenut Ruotilan Ruodin rustholli oli vanhalta veroltaan 1/4 kokoveroa, 1 manttaali, 1 tila, 2 nokkaa ja 9 lehmää, kruununarvoltaan 20 taalaria 11 äyriä 5 7/20 penninkiä hopearahaa. Markku Laurinpoika Puhakan aikana v:n 1681 revisiossa talolle pantiin 3/8 veroa, 3/8 manttaalia ja 1 tila, kruununarvoltaan 15 taalaria 30 äyriä 4 13/20 penninkiä hopearahaa, ja rusthollille osoitettiin aputilaksi eli augmentiksi 3/16 veroa ja 3/16 manttaalia saman kylän Antti Sipinpojan eli Pekka Antinpojan lesken 3/8 veron, 3/8 manttaalin ja 1 tilan veroisesta Pekkasen talosta. Augmentti otettiin heti yhdysviljelykseen rusthollin alle. V. 1691 rusthollin alle osoitettiin vielä 1/16 veroa ja 1/16 manttaalia Pekkasen talosta. Maakirjoissa rustholli ja sen alainen augmentti yhdistettiin 1730 yhdeksi maakirjataloksi, N:o 1 Puhakka, veroltaan siis 3/8 + 3/16 + 1/16 = 5/8 veroa, 5/8 manttaalia ja 1 tila, ja Pekkasen N:olle 2 jäi 1/8 veroa, 1/8 manttaalia ja 1 tila.

Tähän viittaavat sivut.